Mr Burnsin teddykarhu

 Teddykarhu ja Mr Burns

Mr Burnsin teddykarhu

Analyysi nallekarhun merkityksestä maailman ilkeimmälle ihmiselle

Sanovat, että TV-sarja Simpsonit on käytännössä tallentanut kaikki länsimaisen kulttuurin ilmiöt. Lasten rakastama klassikkokarvaturri teddykarhu on tietenkin mukana. Tämä saksalainen pehmolelu on merkittävässä roolissa Simpsonien jaksossa Rosebud.

Rosebud on aivan huikea Simpsonien klassikkojakso, ja suosittelen vahvasti katsomaan sen. Se on Simpsonien kultakauden tuotos, jossa anarkistinen iloittelu on vielä voimissaan ja vitsit tuoreita. Jopa edelleen, vaikka jakso julkaistiin jo vuonna 1994 Simpsonien 5. tuotantokaudella.

Rosebud -jaksossa tunteeton ydinvoimamagnaatti Mr Burns etsii kadonnutta Bobo -teddykarhuaan kaikin mahdollisin keinoin. Jakso on omanlaisensa tribuutti elokuvaklassikko Citizen Kanelle, jonka päähenkilössä Charles Foster Kanessa ja Simpsonien Charles Montgomery Burnsissa on paljon samaa. Bobo -nalle on Mr Burnsille sama kuin Rosebud Kanelle. Lapsuuden rakas lelu, jolla on suuri merkitys suurmiehen elämässä.

Burns hukkasi oman Bobonsa lapsena ja kaipasi sitä vielä vanhana kärttyisenä ukkona. Mr Burnshan on jokseenkin ilkein ihminen, jonka TV-historia tuntee. Rosebud-jaksossa hän usuttaa syntymäpäiväjuhliensa päätteeksi mellakkapoliisit vieraiden kimppuun ja käski tappaa Rolling Stonesit, vaikka hänelle päätä aukonut bändi oli Ramones.

Viittasiko Simpsonit siis siihen, että rakkaan teddykarhunsa hukanneesta pienokaisesta kuoriutuu aikojen saatossa vääjäämättä paatunut ilkiö? En sanoisi näin. Nuori Burns nimittäin alunperin hukkasi nallensa itse. Hän viskasi teddykarhun hankeen sillä hetkellä, kun hän jätti rakastavat vanhempansa ja lähti arveluttavan - mutta rikkaan - muukalaisen matkaan. Kyllä tulevan ihmisvihaajan piirteet olivat jo nähtävissä.

Itse nallehan lopulta löytyi. Jokeen huuhtoutumisen, yhden maailmansodan, Atlantissa uimisen ja vuosikymmenten jäätymisen jälkeen Bobo-teddykarhu päättyi lopulta Simpsonien ikuiselle vauvalle Maggielle. Maggie tietenkin rakastuu karseassa kunnossa olevaan teddykarhuun silmittömästi. Sellaisia ne teddyt ovat. Kestävät vuosien koettelemukset ja hurmaavat omistajansa totaalisesti.

 Teddykarhu ja Maggie

Tietenkin Burns saa tietoonsa, että hänen rakas teddykarhunsa on palannut kuolleista. Yllättävää kyllä, hän päätyy tarjoamaan Homerille miljoonia ja kolme trooppista saarta nallesta, mutta Maggie ei suostu Bobosta luopumaan. Eikä Homer hyvänä isänä tietenkään rakkaalle lapselleen tuota mielipahaa, vaikka saisi miljoonia ja kolme saarta.

Myös Springfieldin muut asukkaat ymmärtävät rakkaan lelun merkityksen lapselle, kun he tulevat Boboa väkijoukolla Simpsoneilta hakemaan. Heillä toki oli hyvä syy rynnäkköönsä - Mr Burns oli kaapannut kaikki TV-kanavat ja estänyt olutrekkojen saapumisen kaupunkiin. Vähemmästäkin on saatu sotia aikaiseksi. Mutta Maggien murhe rakkaan lelun menettämisestä sulatti paatuneimmatkin mellakoitsijat ja pienokainen sai pitää lelunsa. Toimisipa tosielämäkin Simpsonien tavoin…

Lopulta Maggie päätyy antamaan nallen Mr Burnsille, koska Burns sitä niin kovasti kaipasi. Tuskin Maggiesta nyt kasvaa armoton narsisti ja ahdistunut ihmisraunio, sillä hänhän osoittaa kykyä suureen empatiaan nallesta luopuessaan. Nuoresta Burnsista samaa ei voi sanoa.

Maggiesta voikin ottaa oppia. Jossain vaiheessa lapsi vääjäämättä luopuu rakkaista leluistaan. Niillä ei enää ole niin suurta merkitystä lapselle, kun muut asiat alkavat kiinnostaa enemmän. Harrastukset, kaverit ja uudenlaiset leikit. Silloin on hyvä hetki opetella antamaan, mikä on meille kaikille varsin suotava taito. Vanhat lelut voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja keskustella lapsen kanssa siitä, miten iloisiksi nuo lelut tulevat jonkun toisen vielä tekemään.

Rakkaan lelun hukkaaminen voi tosielämässä olla todella traumaattista lapselle. Jos näin käy, lapsen surua ei kannata missään nimessä vähätellä, vaan olla hänen tukenaan. Lapsen kanssa voi yhdessä esimerkiksi miettiä, millaisissa seikkailuja lelu juuri sillä hetkellä kokee.

Nuori Burns ei juuri Bobon hukkaamista sillä hetkellä näyttänyt murehtivan. Nallen katoaminen jäi kuitenkin vaivaamaan, mitä myös tosielämässä tapahtuu. Huolehtikaapa siis lasten rakkaista teddykarhuista tarkasti. Hyvin pidettyinä kyllä kestävät lapsen ystävinä lähes ikuisesti.