Isyys ja sen murros

 Isyys on murroksessa - nykyisä osallistuu

Isyys ja sen murros

Etäisestä hopeaselästä hoivaavaksi vanhemmaksi

Onnea kaikille isille näin isänpäivänä! Isän rooli ei aina ole helppo, ja tänään on hyvä päivä pysähtyä pohtimaan sitä, mitä on hyvä isyys ja millaisessa muutoksessa se on. Nykyajan isiltä kun odotetaan aivan muuta kuin heidän isiltään. Nämä odotukset monipuolistavat isän roolia, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia.

 

Perinteinen, poissaoleva isä

Perinteinen isän malli on ollut hyvin jäykkä. Isä on perheen elättäjä,  kurinpitäjä ja perheen turvallisuuden tae. Historian hämärissä isä oli ennen kaikkea suojelija. Hopeaselkä, joka pisti perhelaumaa uhkaavat petoeläimet nippuun. Ihmiskunnan kehittyessä isänkin rooli muuttui ja välissä hän ehti jopa kantaa vastuuta lasten kasvattamisesta. 1700-luvulla päävastuu kasvatuksesta lankesi isille, koska mies koettiin naista järkevämmäksi ja siksi paremmaksi kasvattajaksi.

Viime vuosikymmenten ajan normi kuitenkin on ollut, että isä hankkii leivän pöytään ja äiti on kotona lasten kanssa. Jos tämä sopii molemmille vanhemmille, niin miksi malli ei sitten toimisi nykyäänkin? Vaarana on, että isästä tulee etäinen, ja suhde lapsiin jää huteralle pohjalle. Kuulin taannoin konsulttina työskentelevästä miehestä, joka näki omia lapsiaan arkisin ainoastaan näiden nukkuessa. Ei tuo isälle miellyttävää ole, häneltähän menee lastensa lapsuus ohi. Lapsiparat puolestaan eivät isäänsä näe kuin ehkä viikonloppuisin. Noista lähtökohdista on vaikeaa rakentaa vahvaa suhdetta isän ja lapsen välille.

Poissaolevassa isässä myös korostuvat isyyden ääripäät. Etäinen isä on helppo valjastaa perheen kurinpitäjäksi, jota lapsen tulee pelätä. Äidin ässä hihassa kurittomien lasten kanssa olivat pitkään taikasanat “Odotas kun isä kuulee!”. Perinteinen isä on kotiin palattuaan nämä äidin uhkaukset sitten lunastanut.

Toisaalta paljon poissaoleva isä on myös se hauska vanhempi, jonka kanssa tehdään viikonloppuisin kaikkea kivaa ja syödään hampurilaisia ja pitsaa. Äidin harteille lankeaa rajojen asettaminen ja kasvattaminen. Siis kaikki ne vanhemmuuden ikävät rutiinit.

 

Nykyisä osallistuu

Poissaoleva isä ei tietenkään ole lastenhoitoon juuri osallistunut. Nykyisälle puolestaan on luonnollista osallistua lastenhoitoon alusta alkaen. Molempien vanhempien käydessä töissä perheen elanto kun ei riipu ainoastaan miehen tilipussista.

Isät pitävätkin isyys- ja perhevapaita aiempaa enemmän.  Näin isät pystyvät ottamaan aktiivisen roolin lasten elämässä jo heidän ensimmäisistä elinkuukausista lähtien, ja voivat kantaa suurempaa vastuuta lapsesta. Enää lapset eivät ole “isällä hoidossa”, kun äiti pitää vapaaillan. Kun isä on osallistunut lapsenhoitoon alusta lähtien, on vastuuta helppo jakaa. Jos äidille on vaikea pala ottaa etäisyyttä lapseen, niin suosittelen lukaisemaan tämän Leanlife Elämää -blogin “Äiti, näin teet itsestäsi korvattavan”. Siinä annetaan hyviä käytännön vinkkejä siihen, miten vastuuta lapsesta voi jakaa molempien harteille.

Kehitys on siis menossa oikeaan suuntaan. Molempien vanhempien osallistuminen lapsen kasvattamiseen ja hoivaamiseen tekee vanhemmuudesta tasa-arvoisempaa ja lähentää isien suhdetta lapsiinsa. Mitään todellista syytähän ei ole olemassa, miksi isä ei voisi osallistua lapsen hoitamiseen jo aivan alkutaipaleelta asti. Listaapa vaikka itse, mitkä vauvanhoitorutiinit ovat vain ja ainoastaan äidin tehtävissä. Väitän, että et keksi enempää kuin kaksi.
 

Mitä on hyvä isyys?

Takavuosikymmenten isillä oli melko selvät stepit hyvä isä -klubiin pääsemiseen: hanki perheelle ruoka pöytään ja katto pään päälle, ja jos lyöt, niin älä solkipäällä.

Mitkä sitten ovat hyvän nykyisän vaatimukset? Yksiselitteistä vastausta ei ole. Omalle listalleni hyvän isän ominaisuuksista pääsevät ainakin aktiivinen osallistuminen lasten- ja kodinhoitoon, läsnäolo, turvallisen ja onnellisen lapsuuden edellytysten luominen, läheisyys ja vastuun kantaminen lapsen kasvatuksesta. Näyttääkin siltä, että hyvän nykyisän määritelmään kuuluvat yhä vähemmän millään tavoin sukupuoleen liittyvät piirteet. Hyvän isän määritelmä voisi aivan yhtä hyvin kuvata myös äitiä. Ehkä jatkossa puhumme yhä enemmän hyvästä vanhemmuudesta kuin hyvästä isyydestä tai äitiydestä?

Mitä mieltä itse olet? Mitä on hyvä isyys näin 2020 -luvun lähestyessä? Kommentoi alle!

(Kuvalähde: Flickr - jonty.fisher)